Sukujuhlat 2018

Takkisen sukuseuran seitsemäs sukutapaaminen järjestettiin heinäkuun 21. päivä Oulunsalossa Salonpään rauhanyhdistyksen tiloissa. Salonpää ja helteinen lauantaipäivä tarjosivat mukavat puitteet ja kaikinpuolin lämpimän tunnelman kesätapaamiselle.

Kello 11.00 joukko suvun jäseniä kokoontui Oulunsalon kirkkomaalle, josta askeleet kävivät esivanhempien Matti ja Kaisa Takkisen haudalle. Ensivanhempien muistoa kunnioitettiin kauniilla kukkalaitteella ja laulamalla virrestä ”Kiitos sulle Jumalani”. Hiljaisen hetken jälkeen ihastelimme haudoilla olevia vanhoja, valurautaisia hautaristejä ja niiden vaikuttavaa koristelua. Esivanhempien haudalta askeleet suuntauivat muualle haudattujen muistomerkille, jolle laskettiin myös sukuseuran kukkalaite.

Kirkkomaalta suunta kävi Hailuodontietä Salonpäähän ja Ervastinkylän tienhaarassa tervehtikin meitä ja osoitti suuntaa juhlapaikalle tällä kertaa punainen hupparitakki. Kellon lähetyessä kahtatoista alkoi rauhanyhdistyksen pihapiiriin kertyä tutun näköistä joukkoa. Hymyileviä ihmisiä purkautui autoistaan ja iloiset tervehdykset ja lämpimät halaukset kertoivat mukavasta jälleen näkemisestä.

Juhlan kunniaksi nostettiin Suomenlippu salkoon ja laulettiin yhdessä ”Siniristilippumme” ja Hannu Takkinen toivotti tulijat tervetulleeksi ja kehoitti siirtymään sisälle tervetulokahveille. Juhlan emännillä olikin jo kahvipannut kuumina ja pullaleetat leikattuna. Ja viimeistään tässä vaiheessa kielenkannat kirposivat ja iloinen puheensorina ja lasten hyörinä täyttivät juhlapaikan.

Kun kahvilta maltettiin, siirryttiin jatkamaan päivän ohjelma laulamalla yhteisesti ”Kymmenen virran maa”, joka kajahtikin reippaasti tämän laulavan suvun suusta. Kesätapaamiseen oli kokooontunut noin 80 suvun edustajaa. Osa oli kovastikin keskenään tuttuja ja osa ehkä harvemmin nähtyjä. Olipa siis syytä käydä läpi jonkinlainen sukuhaarojen ja paikalla olijoitten esittelykierros. Matti ja Kaisa Takkisen lasten sukuhaaroista oli paikalla edustajia Juhon, Henrikin ja Frans Joosepin eli Juuson sukuhaaroista. Suurin edustus oli Henrikin sukuhaarasta, johon lukeutuvat ns. Oulunsalon Takkiset, jotka olivat ottaneet vastuulleen tämän kertaisten sukujuhlien järjestelyt. Ilahduttavaa oli runsas lasten mukana olo juhlissa. Esittelykierroksen jälkeen heräteltiin kestustelua ”Mikä minussa on takkista?”. Monia mukavia juttuja kuultiin ja niitä takkisten piirteitä yritettiin nostaa esille ja löytyihän niitä.

Kello 15.00 siirryttiin sukuseuran virallisen vuosikokouksen pitoon. Kokouksen avasi kaksi kautta seuran puheenjohtajana toiminut Mikko Kamula. Kokouksessa käytiin läpi edellisen kauden tilit ja toimintakertomus ja toimintasuunnitelma uudelle kaudelle, jotka hyväksyttiin ja sukuseuralle valittiin uudet puheenjohtajat ja hallitus. Puheenjohtajaksi valittiin Hannu Takkinen Muhokselta ja varapuheenjohtajaksi Riitta Lohi Oulusta, hallitukseen Katri Savuoja, Juha Takkinen, Osmo Karjalainen, Timo Takkinen sekä Ritva Nikula ja heille varahenkilöt. Keskusteltiin seuraavan, kolmen vuoden päästä pidettävän vuosikokouksen pitopaikasta ja ajankohdasta. Yhdeksi ajankohdaksi nousi kesäkuun alkupuoli ja pitopaikaksi mahdollisesti Piippola. Vuosikokouksen jälkeen oli jo sitten aika istuutua ruokapöytään nauttimaan lohikeitosta ja juomaan juhlakahvit täytekakun kera.

Päivän päätteeksi samoin kuin sen aikanakin saimme nauttia useista kauniista ja taidokkaista oulusalolaisten lasten ja aikuisten musiikki- ja lauluesityksistä. Hilla Lehto soitti huilulla Beethovenin Oodi ilolle, Milka Takkinen P.J. Hannikaisen Menueton huilulla ja häntä säesti pianolla Eeva-Sisko Takkinen. Pieni pianisti Iisa Takkinen taituroi pianolla Leena Miikkulaisen ja Eeva Sarmanto-Neuvosen Onnellisen Oskarin ja Pieta Takkinen viululla Balladen ja häntä säesti Eerika Takkinen. Koskettava oli myös lasten ja Sirkka Lehdon ja Eeva-Sisko Takkisen esittämä Cuulaksen Oi, kerrohan äiti. Juhlien loppulauluna saimme vielä nauttia Sirkka Lehdon ja Hannu Takkisen yhteislaulusta, joka oli Sl. 318. Juhlien runoesityksestä vastasi Marjo Seppälä esittämällä Eeva Kilven runon ”Kun sinun tulee minua ikävä”.

Niin mukava oli taas kokoontua yhteen, tavata serkkuja ja muita sukulaisia, verestää vanhoja muistoja ja tulla tutummaksi harvemmin tavattujen kanssa. Lämpimät kiitokset kaikille sukutapaamiseen osallistuneille ja erityiskiitokset ns. Oulunsalon Takkisille, jotka vastasivat niin juhlien ennakkojärjestelyistä kuin juhlien tarjoiluista ja ohjelmastakin. Saimme tulla valmiisiin juhliin ja nauttia kauniista kesäpäivästä ja yhdessäoloista. Sukuseura kiittää!