Katri ja Anne Savuoja: Muistoja ja mietteitä joulun alla

Osallistuimme äitini Katri Savuojan kanssa Itsenäisyyspäiväjuhlaan 6.12.2019 Kempeleen Seurakuntatalolla. Kokkokankaan seurakuntatalo sijaitsee lähellä kotipaikkaamme ja muistan, että aikoinaan marjastimme samalla paikalla. Papalla, Heikki (Henrik) Takkisella (Juhon sukuhaara), oli aikoinaan metsiä seurakuntatalon lähettyvillä. Seurakuntapastori puhui saarnassaan luonnosta ja kehoitti katsomaan ulos seurakuntasalin isoista ikkunoista. Siellä ne samat korkeat männyt huojuivat ja mieleen tulivat puolukkamättäät.

Nyt entisillä marjamaillamme sijaitsee satoja hienoja omakoti- ja rivitaloja. Meidän ja papan talot myytiin muutama vuosi sitten, mutta rakkaat muistot ovat jäljellä. Kesäisin pyöräilimme metsäteitä pitkin aina Mourinki-järvelle saakka. Talvisin perheemme lähti hiihtoretkelle ja läheisellä suolla söimme eväitä nuotion äärellä. Näitä perinteitä olemme jatkaneet myös lastemme kanssa, osittain myös näissä maisemissa.

Muutaman päivän kuluttua on Joulu. Jouluun liittyy paljon muistoja. Jouluaaton perinteeseen kuuluu, että viemme kynttilät Kempeleen ja Oulunsalon hautausmaille, muistamme ja kiitämme poisnukkuneita omaisiamme. Lapsuuden muistoihin liittyy Joulukirkko ja tietysti Joulupukki. Jouluaaton jännittävin hetki oli se, kun joku kolkutteli eteisessä. Miten Joulupukki tiesi, että olin toivonut nukkea ja nukensänkyä? Joulupukilla oli aina ne samat ruskeat kintaat, ihan samanlaiset kuin Kauko-enolla.

Suomi on ollut itsenäinen 102 vuotta. Meillä on kuva, jossa isoäitini on lottapuvussa. Hanna oli syntynyt vuonna 1910 ja hän kuoli 1942. Veimme itsenäisyyspäivänä kynttilän hänen, papan ja Kauko-enomme haudalle. Juhlan jälkeen veimme seppeleet sankarihaudoille.

Itsenäisyyspäivän juhlassa laulettiin virsiä. Virsi 581 jäi mieleeni.

”Kiitos Jumalamme, kun annoit kauniin maan, annoit jylhät metsät, loit vedet virtaamaan. Kiitos sisukkaasta työstä isien, kiitos isänmaasta ja kohtaloista sen.”

Omasta ja Takkisen sukuseuran puolesta toivotamme

Rauhallista joulun aikaa ja hyvää uutta vuotta 2020!

Katri ja Anne Savuoja