Olen tutustunut uusiin hienoihin ihmisiin. Niitä löytyi, kun rohkenin omalta osaltani liittyä mukaan sukuseuran toimintaan kesällä 2018. Siskoni Sirkka pyysi minua mukaan järjestämään Takkisen sukuseuran ja suvun tapaamista Oulunsalon Varjakassa kesällä 2018. Samassa yhteydessä minulle kerrottiin, että puheenjohtaja Mikko Kamula on jättäytymässä sivuun ja minua pyydettiin harkitsemaan sukuseuran puhenjohtajan tehtävää.

En harkinnut kauan. Olen pitkään seurannut sivusta sukuseuran toimintaa jäsenenä ja kun tilaisuus tarjoutui, vastasin myöntävästi ja iloisella mielellä. Nyt olen muutaman hetken saanut touhuta näiden pääasiassa uusien tuttavuuksien kanssa ja huomannut löytäväni sieltä aivan sitä samaa henkeä, mitä olen omassa lähisuvussani havainnut: ennakkoluulottomuutta, halua palvella, myös halua heittäytyä virran vietäväksi. Toivon omalta osaltani, että tämä henki saisi vallita myös minun puheenjohtaja-kaudellani. On ollut ilo huomata, että ihmiset tekevät työtä yhteisten asioiden eteen, on ollut ilo saada kotiimme uusia vieraita!

Elämme vuoden pimeintä aikaa. Vasta aivan viime aikoina on valkoinen lumipeite saavuttanut tämän pohjanmaan korkeuden. Hienon ja lämpimän kesän jälkeen pimeys on kietonut meidät suomalaiset taas otteeseensa. Olkaamme kuitenkin iloisella mielellä. Valoa on luvassa. Aivan hetken päästä saamme astua joulun aikaan ja antaa taas valon loistaa.

Lapsuuden jouluihin Takkisen Alatoikan pirtissä minulla liittyy monia muistoja. Joulu tuli taloon heti aaton aamunavetan jälkeen. Äiti leipoi. Siskot siivosivat. Pikkuveljet sotkivat ja söivät piparkakkuja salaa. Isä-Matti vihelteli. Hän vihelteli aina kun oli hyvä olla. Eräänä jouluaattona sain lahjaksi toppapuvun. Se oli hieno ja lämmin, puin sen ylleni ja se pysyi siinä koko illan ajan. Muistan kysyneeni äidiltäni siinä illan hämärtyessä, että ”saanko pitää tätä pukua vielä arkenakin?” Äiti hymyili ja isä vihelteli vielä kovempaa.

Tuota samaa lämpöä ja kiireetöntä joulun tuntua olemme yrittäneet tuoda myös omaan kotiimme. Kuten kuvasta näkyy, jännitystä siitä ei kuitenkaan tule puuttumaan. Silloin 6-vuotias tyttäremme Elsa siinä odotti joulupukkia.

Joulun syvin sanoma, Vapahtajamme syntymä, saakoon tuoda valoa ja lämpöä sinulle ja läheisillesi.

Siunattua joulua!

Takkisen sukuseuran puolesta
Hannu Takkinen, pj.